Avainsana: Timo Sokura

Kun keisari tyhjää osti

Kun keisari tyhjää osti

Teatteri

Arvio: Keisarin uudet vaatteet

Käsikirjoitus: Hans Christian Andersen; sovitus: Mikko Roiha; rooleissa: Jarno Kolehmainen; ohjaus: Timo Sokura; valot: Topi Jukka; lavasterakennelma: Seppo Ihalainen ja Vesa Hulkkonen; puvut ja kankaat: Päivi Saarimäki ja Anu Hovi; tarpeisto ja nuket: Sirpa Tervo ja Riikka Pulkkinen; naamiointi: Sari Rautio

Ensipäivä Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 12.1.2017

 

Koska Keisarin uudet vaatteet -lastennäytelmän ensipäivä ajoittui torstai-iltapäivälle kello 12, oli puhdas sattuma, että minulle tarjoutui tilaisuus mennä katsomaan se heti tuoreeltaan. Asiaa helpotti myös se, ettei esitys kestänyt 40 minuuttia pidempään.

H.C. Andersenin klassikon on sovittanut yhdelle näyttelijälle Mikko Roiha. Turhamaisen keisarin (Jarno Kolehmainen) ainoa merkityksellinen asia elämässä on uusien vaatteiden vaihtaminen. Häneen ottaa yhteyttä kankuri, joka lupaa valmistaa vallankumoukselliset vaatteet erikoiskankaasta, jonka hän väittää näkyvän ainoastaan viisaille ihmisille. Rahaa niihin ei olisi, mutta valtakunnan ylimystön edustajana keisari päättää nipistää rahat kansalta eli ”lasten karkkirahoista”.

Pienellä näyttämöllä seisoo ainoastaan pieni ja värikäs sovituskoppi, joka pyörähtelee tarjoten paitsi näkösuojan myös näytelmän lavastuksen. Koska Kolehmainen näyttelee yksin kaikki roolit, esityksen suunnittelu on vaatinut kekseliäisyyttä. Osa hahmoista toteutetaan nukeilla, ja välillä esimerkiksi puhelimen avulla. Aikaa kuluu kuitenkin myös vaatteiden vaihtamiseen, sillä varsinkin pienille lapsille hahmojen vaihtuminen on korostettava selkeästi ulkonäön ja puhetavan muuttumisella. Näissä siirtymäkohdissa olisi ollut paikka ääni- ja valotehosteilla kikkailuun.

Esitys on kepeä ja yksinkertainen, ja sisältää muutaman kiintiökakkavitsin. Lastennäytelmä ei tarjoa Kolehmaiselle aivan sellaisia mielettömiä revittelyn paikkoja kuin häneltä on totuttu näkemään, mutta naurahtelin kyllä useaan otteeseen älyttömille tilanteille ja kummalisille roolihahmoille. Myös katsomossa istuneet lapset, eli kohderyhmän edustajat vaikuttivat viihtyvän hyvin napakan pituisessa esityksessä.

 

Onko teatteri hukkumassa talouskeskustelun alle?

Onko teatteri hukkumassa talouskeskustelun alle?

Lauantaiaamuna kahvihetken rauhan rikkoi sanomalehti Etelä-Saimaan uutinen, jossa pöyristyneeseen sävyyn kerrottiin teatterin vuokran äkkiarvaamatta tulleesta kohoamisesta. Uutisessa julistettiin teatterin vuokran olevan niin iso, ettei se pystyisi maksamaan sitä edes näytösten sadan prosentin täyttöasteella. Tämän jälkeen maksettavana on vielä aimo annos muita kuluja. Uutisen verkkoversioon on sadellut pitkälti toistasataa kommenttia, mikä lienee sivuston ennätyslukemia.

Asia nousi esille nyt, koska kulttuuritoimen ensi vuoden talousarvioesitys esitteli säästötoimenpiteitä tappioiden kattamiseksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi ratsuväkimuseosta ja kesäteatterista luopuminen sekä kulttuurilautakunnan avustusten leikkaaminen. Tästä saatavat säästöt olisivat korkeintaan 388 000 euron suuruiset, ja näidenkin leikkausten jälkeen säästötarve tulisi todennäköisesti myöhemmin esiin.

Emme ole yksin

Vuonna 2016 kokonaisuudessaan käyttöön vihityn teatteritalon rakennutti Cityconin ja Ilmarisen omistamaan kauppakeskus Isoon-Kristiinaan Lappeenrannan teatterikiinteistö oy. Lappeenrannan kaupungin omistama yhtiö vuokraa kiinteistöä teatterille, ja vuokratuloilla katetaan talon rakennus- ja ylläpitokustannuksia. Sen liikevaihto viime vuonna oli 90 000 euroa ja tulos 372 000 tappiolla. Yhtiö ei maksa arvonlisäveroa eikä sen ole tarkoituskaan tehdä voittoa, vaan sen tehtävä on vuokratuloilla kattaa kiinteistöstä aiheutuvat kulut.

Samanlaisia vuokraongelmia on lukuisissa muissakin kaupungeissa. Esimerkiksi Imatralle valmistuvan uuden teatterin myötä vuokra viisinkertaistuu vanhaan taloon verrattuna. Siellä tiedossa on koko ajan ollut, etteivät 200-paikkaisen katsomon tuotot riitä kattamaan vuokrakuluja.

Muiden paikkakuntien verstaistuki ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Lappeenrannan yli 100 000 euron kuukausivuokra on merkittävä määrä rahaa. Teatterinjohtaja Timo Sokura sanoi Karjalaisen haastattelussa, että Lappeenrannan teatterin vuokra olisi haaste Helsingin kaupunginteatterillekin.

Lämpiö 2
Uutuuttaan hohtava yleisölämpiö.

Joku saattaa ihmetellä, eikö vuokrasummaa ole mahdollista madaltaa teatterin vuokranantajan ollessa loppujen lopuksi Lappeenrannan kaupunki. Lappeenrannan teatterikiinteistö maksaa koko ajan pois uuden talon rakentamiseen otettua lainaa, jonka pelkät lyhennyskustannukset ovat yli puoli miljoonaa vuodessa.

Teatterin vuokra tarkistetaan vuosittain tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta vuonna 2016 tätä ei teatterikiinteistön esityksen perusteella ole tehty. Näillä näkymin lainan lyhennysaika on 30 vuotta.

Kustannusten nousu ei ollut yllätys

Kun teatterin rakennuspaikasta keväällä 2011 keskusteltiin, samanaikaisesti esillä oli kilometrin päähän ydinkeskustasta mahdollisesti sijoittuva Keskon kauppakeskus. Citycon tavallaan painosti kaupunkia sijoittamaan teatteri kauppakeskukseensa ja näin esti kilpailevan kauppakeskuksen tulon samalle markkina-alueelle. Cityconin kiinteistökehitysjohtaja Jukka Posti piti ”hyvin epätodennäköisenä” yhtiön investoimista teatteriin, jos kaupunki päättäisi ydinkeskustan ulkopuolelle suunnitellun ison kauppakeskuksen puolesta.

Kaupunki oli pattitilanteessa, sillä vanhasta talosta ei olisi saanut kalua hiomallakaan, eikä uudelle rakennukselle ollut varattu tonttia edustavasta paikasta. Uuden talon rakentaminen kauppakeskukseen oli edullinen vaihtoehto, jolla saatiin aikaiseksi kompaktissa tilassa olevat modernit ja toimivat tilat. Varmasti myös ratkaisun maailmanlaajuinen ainutlaatuisuus toi poliitikkoja päätöksen kannalle.

Korkeammat vuokrakustannukset olivat tiedossa jo saman vuoden joulukuussa, kun valtuusto päätti uuden teatteritalon rakentamisesta.

teatteri-tyon-alla
Uusi teatteritalo työn alla maaliskuussa 2015.

Jo marraskuussa 2013 laaditussa talousarviossa mainittiin vuokrakustannusten kasvavan 0,6 miljoonaa vanhaan taloon verrattuna, ja kulttuuritoimi velvoitettiin kasvattamaan tulojaan vuosittain viisi prosenttia vuoden 2013 tasoon nähden. Silloin jossain ilmeisesti luotettiin uuden talon olevan ihmelääke, joka määrättömästi kykenee järjestämään loppuunmyytyjä näytöksiä ja vuokraamaan tilojaan muille osapuolille.

Tarkkoja laskelmia ei tehty eikä tiloille tai näytöksille missään vaiheessa ole ollut erillistä myyjää, ja ulosvuokraukselle asetettiin siihen nähden kohtuuttoman korkeat tulostavoitteet. Tänä syksynä työnsä aloittavalle myyjälle on toivotettava onnea.

Toukokuussa 2014 Lappeenrannan teatterikiinteistö ilmoitti, että rakentamisen kustannukset nousevat alun perin budjetoidusta 21 miljoonasta 22,7 miljoonaan euroon. Kasvu johtui pääasiassa Lappeenrannan keskusta-alueen kiivaan rakentamisen aiheuttamasta hintatason kohoamisesta.

Ratkaisuksi ehdotettiin laina-ajan maltillista pidentämistä rakennuksen vuokrakustannusten nousun välttämiseksi. Rakennuttajayhtiö joutui ottamaan 1,3 miljoonan euron lisälainan, ja tämä näkyy nyt korkeampana vuokrana.

Teatterikeskusteluharha

On tärkeää, että veronmaksajien rahoilla tehtävistä asioista kerrotaan julkisesti, ja siksi tahallista, tietyn toimialan mustamaalausta mainostulojen toivossa tulisi välttää.

Teatterikeskustelun voisi nähdä arvaamattomana keitoksena, joka porisee isossa kattilassa. Pisaroita lentelee ulos melko taajaan, mutta välillä pitkään kannen alla muhinut keitos kuohahtaa totaalisesti yli. Etelä-Saimaalla on pitkä tikku, jolla se tasaisin väliajoin käy keikauttamassa kattilaa ja tanssahtelee sitten riemullisesti karkuun. Keskustelussa on syytä pitää erillään teatteri taidemuotona ja sen tuotantotilojen aiheuttamat kustannukset.

Tällä kertaa lehden verkkosivuille on avattu kapinamielialaa lietsova kysely, jonka voisi jättää ilman suurempaa painoarvoa, sillä jo sen vastausvaihtoedot ontuvat. Lukijoiden teatterissakäymisaktiivisuutta utelevassa kyselyssä on esimerkiksi yli viisi vuotta sitten teatterissa vierailleille ja täysin teatteristeriileille sama vastausvaihtoehto. Kaiken epäloogisuuden takaa paljastuva huolestuttavin seikka on kuitenkin se, että tämä lähes 50 prosentin sakki kulkee vapaana antamassa lausuntojaan kaupungin kulttuuripolitiikasta.

wp_20140531_008
Iso-Kristiina nousemassa teatterikorkeuteen.

Kulttuuritoimi on aidosti ja syystäkin huolissaan teatterivastaisen ilmapiirin lisääntymisestä julkisuudessa. Etelä-Saimaan Estarit-palstalla julkaistaan parikymmentä viestiä kerrallaan, ja yleensä vain ääripäillä on tarve tulla ajatuksensa kanssa esiin.

Tällaisten palstojen ongelma on se, että yhdestä kirjoituksesta muodostuu ihmisten mielissä yleinen enemmistön mielipide. Monille viestien lukeminen on yksi hupinumero sarjakuvien joukossa, mutta toisissa niiden runsas negatiivissävytteisyys herättää voimakkaita tunteita.

Yhden kirjoituksen voi ohittaa hymähdyksellä, mutta jos kaksi tai kolme viestiä on samasta aiheesta yhtä mieltä, ne voivat salakavalasti alkaa tuntua kaupunkilaisten yhtenäiseltä mielipiteeltä. Tosiasiassa kyse on edelleen kolmen ihmisen mielipiteestä, jotka edustavat alle promillea kaupunkilaisista.

Olisiko voitu karsia aiemmin?

Jos kunnan laitosteatteri tuottaa suoraa taloudellista voittoa, se on tietysti erittäin positiivinen asia, mutta perustavoite sen ei pitäisi olla. Teatterin tehtävä on lisätä kaupungin asumismukavuutta, antaa ihmisille mahdollisuus viihtyä sekä tarjota ajattelun aihetta ammattitaitoisesti ja kunnianhimoisesti tehdyistä näytelmistä.

On totta, että järkevämpää olisi varmasti ollut karsia seinistä jo ennen rakentamisen aloittamista, jotta rahaa olisi jäänyt enemmän myös toiminnan kehittämiseen. Tähän herättiin kuitenkin vasta, kun Ison-Kristiinan laajennus oli jo käynnissä, ja karsimismahdollisuuksia oli enää lähinnä pintamateriaaleissa.

Pienen näyttämön rakentamista oltiin jäädyttämässä, mutta ajatus hylättiin, koska se olisi haitannut teatterin toimintaa täysipainotteisena taidelaitoksena ja merkittävästi pienentänyt lipputuloja.

Kuva: Lappeenrannan kaupunki
Päätösten kehto, Lappeenrannan kaupungintalo.

Kun 270 000 euron lisämääräraha vuoden 2015 marraskuussa pitkin hampain myönnettiin kulttuuritoimen pelastamiseksi, kaupunginjohtaja Kimmo Jarva korosti Lappeenrannan uutisten haastattelussa, ettei se olisi ratkaisu pitkällä tähtäimellä.

– Vuonna 2016 pitää ratkaista, mistä raha löytyy jatkossa, hän sanoi tuolloin.

Kokoomusta edustava Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää pitää Ylen haastattelussa ainoana vaihtoehtona puolen miljoonan lisärahoituksen myöntämistä teatterille vuosittain. Hän sanoo, ettei kulttuuritoimen voi edellyttää karsivan kulujaan muun kulttuurin kustannuksella.

Voidaan olettaa, että lopulta päädytään jonkinlaiseen kompromissiin, jossa lisämääräraha myönnetään yhdistettynä kulttuuritoimen maltillisempaan supistamiseen. Tänä vuonna kulttuuritoimi vie kaupungin budjetista 2,5 prosenttia.

 

 

Tragikomedia perustuu tositapahtumiin.

Aiemmin aiheesta:

Onko Lappeenrannalla tulevaisuus teatterikaupunkina?

Lappeenrannan kaupunginteatterin ovilipunmyynnin aukioloajat laajenevat

Lämpiö
Lappeenrannan kaupunginteatterin yleisölämpiö ja lipunmyynti

Lappeenrannan kaupunginteatterin aulassa sijaitseva teatterin ovilipunmyynti on jatkossa auki entistä enemmän. Huomisesta alkaen lipunmyynti aulassa on auki aina tiistaista perjantaihin kello 12–14 ja esityspäivinä esityksen alkuun asti. Tähän asti se on ollut avoinna vain tuntia ennen esitystä ja lippuja on saanut vieressä sijaitsevasta asiakaspalvelukeskus Winkistä kaupungintalon yhteydestä. Jatka lukemista ”Lappeenrannan kaupunginteatterin ovilipunmyynnin aukioloajat laajenevat”

Lappeenrannan kaupunginteatterin syyskaudella kotimainen kantaesitys ja kaksi muuta ensi-iltaa

Lappeenrannan kaupunginteatteri on julkistanut ohjelmistonsa syyskaudelle 2016. Viime syksynä teatteri toimi väistötiloissa ja tuotantojen osalta se on palanut muutenkin säästöliekillä, ja odotukset tulevalle, kokonaiselle kaudelle ovat syystäkin korkealla.

Teatterin tiedotteen mukaan tulossa oleva oma ohjelmisto on ”koskettavaa, komediallista sekä vahvasti paikallista”. Mukana on myös runsaasti vierailuja. Samalla julkistettiin myös teatterin uudet kiinnitykset, jotka ovat Stella LaineSeppo MerviäAija Pahkala ja Eero Rannio. Merviä näyttelee parhaillaan vierailijastatuksella pienellä näyttämöllä komediassa Paniikki. Kaikki kolme ensi-iltaa on sijoitettu taktisesti perjantai-illoille, jotta arvostelut ehtisivät sunnuntain lehteen.

Syyskuun 16. päivä ensi-iltansa saava Kuin ensimmäistä päivää aloittaa teatterin syyskauden. Anna Krogeruksen kirjoittamaa palkittua tekstiä on esitetty ensimmäisen kerran Kajaanin kaupunginteatterissa 2007 ja sen jälkeen runsaasti eri puolilla Suomea. Näytelmä kuvaa tehokkuusvaatimuksien kanssa kamppailevan hoitokodin arkea ja sen ohjaa Lappeenrannan kaupunginteatteriin Iiris Rannio. Mukana on koko teatterin näyttelijäkaarti sisältäen tietysti myös uudet kiinnitykset.

Kuva: Minna Kivistö

Pienelle näyttämölle valmistuu lokakuuksi kahden hengen pienoismusikaali Halua mut hiukan, jossa esiintyy näyttelijät Sanna Kemppainen ja Jussi Johnsson. Musikaalisäveltäjä Stephen Sondheimin tunnetuimmista lauluista kootun esityksen ohjaa Anna-Kaisa Makkonen. Laulut on suomentanut Juice Leskinen.

Musikaalien toteuttaminen on perinteisesti kallista ja riskialtista, kuten esimerkiksi Imatran Hiprakkainen esiliina on todistanut. Ne keikkuvat kuitenkin kärjessä aina kun kysellään mielipiteitä tulevien näytelmien tyylistä. Halua mut hiukan lienee siis mukavan turvallinen ratkaisu, kun halutaan tyydyttää musikaalinälkää pienemmillä riskeillä. Ja koska talosta löytyy hyviä laulajia, niin miksipäs ei.

Paikallista lisää pikkujoulukaudelle tuo suurella näyttämöllä nähtävä kotimainen kantaesitys Jonni – Savitaipaleen paras keihäänheittäjä ja pahin huijari. Komediallisen näytelmän käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Tuomo Rämö ja lavastuksesta Mika Haaranen. Näyttelijöistä ei vielä ole julkista tietoa.

Rehellisesti sanottuna suhtauduin ensinäkemältä melkoisen oudoksuen tähän näytelmävalintaan, sillä se vaikuttaa niin erilaiselta Jari Juutisen aikaan verrattuna. Kun Timo Sokura valittiin Lappeenrannan kaupunginteatterin johtoon, häneltä tivattiin uuden ohjelmiston tyyliä. Joka puolella huudeltiin monipuolisuuden perään, eikä kukaan oikeastaan ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Sokura lupasi ohjelmiston sijoittuvan Juutisen taiteellisen linjan ja röyhelöviihteen välimaastoon ja se välimaasto on näemmä aika pitkä ja polveileva.

Lappeenrantaan tammikuussa valmistuneeseen teatteritaloon lähdettiin tavoittelemaan entistä enemmän myös valtakunnallista yleisöä. Haluaisinpa olla todistamassa niitä kotkalais-, kouvolalais- ja mikkeliläisseurueita, joita illasta toiseen kipataan bussista katsomaan savitaipalelaismiekkosen edesottamuksia. Kotimaiset kantaesitykset suurilla näyttämöillä ovat tietysti yleisesti hyvä juttu, ja parhaimmillaan ne voivat olla todella vaikuttavia, kuten esimerkiksi Kansallisteatteri on osoittanut. Enkä siis aio tyrmätä Jonniakaan, sillä uskon kyllä, kunhan näen.

Onko Lappeenrannalla tulevaisuus teatterikaupunkina?

Onko Lappeenrannalla tulevaisuus teatterikaupunkina?

Lappeenranta on saanut uuden, hulppean kaupunginteatterin kauppakeskuksen katolle. Sen hallitsijana astelee puvuntakilla koristautunut Timo Sokura, jolle on annettu vaativa tehtävä: kuro umpeen viime vuosina syntyneet kymmenien tuhansien eurojen tappiot ja puhu lappeenrantalaiset jälleen kulttuurin puolelle.

Lappeenrannan kulttuurilautakunta rakentaa vuosittain teatterille kävijätavoitteen. Kaupungin jokavuotisista tilinpäätöksistä selviää, että viimeksi se on ylittynyt vuonna 2009. Sen jälkeen päämäärään ei ole ylletty edes pudottamalla vuoden 2013 tavoitetta 1500 katsojalla edellisvuodesta. Meidän lappeenrantalaisten kannalta on surullista huomata, että vuoden 2009 huippulukemista kävijämäärä on vuoteen 2015 mennessä pudonnut lähes 10 000 katsojalla. Ennätyssurkeita lukuja voidaan toki selitellä hieman sillä, ettei teatterilla syksyllä 2015 ollut omaa rakennusta lainkaan, ja se toimi virransäästöteholla Kehruuhuoneella ja Lappeenranta-salissa. Toisaalta marraskuussa ensi-iltansa saanut Mummo täytti uuden pienen näyttämön niin tehokkaasti, etten mahtunut sekaan, mutta sekään ei riittänyt nostamaan katsojamääriä edes yli 20 000 kävijän. Jatka lukemista ”Onko Lappeenrannalla tulevaisuus teatterikaupunkina?”

Teatteriklubi kiinnosti lappeenrantalaisia

Teatteriklubi kiinnosti lappeenrantalaisia

Jos Estareita on uskominen, Lappeenrannan kaupunginteatteri on marginaaliselle eliitille rakennettu pytinki, jossa esitetään kummalisia näytelmiä aivan liian kalliiseen hintaan.

Tästä ajattelusta ei näkynyt merkkiäkään tiistaina 26. tammikuuta, kun Lappeenrannan teatteriklubi kokoontui ensimmäisen kerran. Hieman ennen kello 18:aa teatterin yleisölämpiöön oli kokoontunut vähintään 150 teatterista kiinnostunutta. Klubin vetäjä Timo Sokuralle määrä tuli täytenä yllätyksenä. Jatka lukemista ”Teatteriklubi kiinnosti lappeenrantalaisia”

Teatteriklubi aloittaa Lappeenrannan kaupunginteatterilla

Teatteriklubi aloittaa Lappeenrannan kaupunginteatterilla

Lappeenrannan kaupunginteatteri on hakenut erilaisia keinoja yleisön kiinnostuksen palauttamiseksi teatteria kohtaan. Eräs näistä keinoista on Teatteriklubi, jonka tarkoituksena on paitsi palvella teatterin nykyisiä ystäviä, myös tuoda niitä lisää.

Kaupunginteatterin tiedotteen mukaan Teatteriklubi on tilaisuus, jossa keskustellaan teatterista ja esitellään monipuolisesti sen toimintaa esimerkiksi harjoituksia seuraamalla. Teatterin yleisölämpiössä järjestettävän tilaisuuden vetäjänä toimii teatterinjohtaja Timo Sokura. Hän kertoo, että klubin on tarkoitus kokoontua kevätkaudella joka kuukausi, eikä tapaamisiin tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Ensimmäinen teatteriklubi kokoontuu 26.1. kello 18 ja myöhempien tapaamisten ajat ilmoitetaan myöhemmin. Oletko sinä tulossa?

 

Uusi kaupunginteatteri on toivoa täynnä

Uusi kaupunginteatteri on toivoa täynnä

Lappeenrannan kaupunginteattereiden viime vuosina syntyneet satojentuhansien eurojen tappiot on saatava kurottua umpeen tavalla tai toisella. Tähän elokuussa 2015 aloittanut teatterinjohtaja Timo Sokura hakee ratkaisua tekemällä teatterista ihmisläheisempää paikkaa. Hän haluaa teatterin olevan muutakin kuin iltaisin näyttäytyviä esityksiä, joita nähdäkseen ihmisten on ostettava muutaman kymmenen euron hintainen paperinpala. Astetta helpommin lähestyttäväksi teatteri muuttui, kun se virallisesti 15.1. avautui ”ihmisten keskelle” kauppakeskus Isoon-Kristiinaan. Jatka lukemista ”Uusi kaupunginteatteri on toivoa täynnä”