Avainsana: musiikkiteatteri

Ei sen enempää

Ei sen enempää

Teatteri

Arvio: Viilit vuodet

Käsikirjoitus: Heikki Paavilainen; ohjaus: Iiris Rannio; skenografia: Samuli Halla; kapellimestari, musiikin sovitus ja harjoittaminen: Jani Pola, koreografia Tanja Huotari; valosuunnittelu Timo Hämäläinen; äänitekniikka: Olli-Pekka Pyysing, Tomi Aronen; puvustuksen toteutus: Päivi Hanttu-Lindström, Päivi Saarimäki, Anu Hovi; lavastuksen toteutus: Seppo Ihalainen, Jukka Malaska, Vesa Hulkkonen, Kari Sillankorva; rooleissa: Tatu Siivonen / Eero Rannio, Jarno Kolehmainen, Aija Pahkala, Seppo Merviä, Jussi Johnsson, Jussi Virkki, Helka Periaho, Vilma Putro, Tanja Huotari

Ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 16.9.2017

Villit vuodet on jatkoa Lappeenrannan kaupunginteatterin viime keväänä alkaneelle suomalaisuussarjalle, jota ensi viikolla ensi-iltautuva brittifarssi ansiokkaasti jatkaa. Heikki Paavilaisen kirjoittama Villit vuodet on klassinen jukebox-musikaali, jossa artistin tai tässä tapauksessa sanoittaja Vexi Salmen (Tatu Siivonen) laulut seuraavat toistaan hänen elämäntarinallaan kehystettynä.

Vaikka alkuperäiskäsikirjoitus ankkuroi näytelmän pitkälti Vexi Salmen kotikaupunkiin Hämeenlinnaan, täällä ohjaaja Iiris Rannio on syystä tai toisesta halunnut siirtää sen tapahtumia Lappeenrantaan. Se toimi vielä viime syksyn Kuin ensimmäistä päivää -näytelmässä, mutta näin todellisuuteen pohjaavassa näytelmässä niin ei voi tehdä. Se, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja (Seppo Merviä) turisee ensin Kuutostien kattamisesta ja ramppien poistamisesta ja on heti sen jälkeen myöntämässä Vexi Salmelle [Hämeenlinnan] kaupungin avainta, on vähintäänkin kummallista.

Tapahtumapaikan siirto näkyy myös Samuli Hallan lavastuksessa, johon kennopahvista on tällä kertaa askaroitu Lappeen kirkon kellotapuli sekä Lappeenrannan raatihuone ja kaupungintalo. Hallitsevimpana elementtinä keskellä näyttämöä pönöttää kuppila, joka on kiehtova sikäli, että se ei kiepu levylautasta symboloivan pyörön mukana. Kapakan massiivisuus aiheuttaa kuitenkin sen, että vapaata tilaa jää oikeastaan vain etunäyttämölle, mikä ei ole aivan omiaan syvien näyttämökuvien luomiseksi.

Esitys vetoaa ehkä ihmisiin, joille ihan ok -tyyppinen musiikki näyttelee draamaa suurempaa roolia, mutta näytelmänä se ei ole kummoinen. Salmen elämää kronologisesti seuraileva käsikirjoitus ei oikein voi johtaa mihinkään, ja monien laulujen välillä on vain varhaisten Aku Ankan taskukirjojen tyylinen kömpelö ja päälleliimattu sidos. Tapahtumien painoarvot suhteessa toisiinsa näyttäytyvät välillä omituisina.

Villit vuodet Jarno Kolehmainen Eero Rannio
Irwin ja Vexi. Kuvassa Irwiniä näyttelee Jarno Kolehmainen ja Vexiä Eero Rannio.

Jonkinmoiseksi käänteeksi tarkoitettu Vexi Salmen läheisen ystävän Irwin Goodmanin (Jarno Kolehmainen) kuolema tulee vastaan ilman suurempia johdatteluja. Vaikka Salmen hahmolle kirjoitetut mahdollisuudet roolin syventämiselle ovat rajalliset, Tatu Siivonen on löytänyt siihen yllättävän paljon sävyjä. Vankasta ammattitaidosta kielivä suoritus on ihailtava ja isosti arvostettava, sillä Siivonen otti pääroolin haltuun viikossa Eero Rannion jouduttua väistymään sairauslomalle.

Baarin nurkkaan istutettu viisihenkinen bändi kuulostaa baarin nurkkaan istutetulta viisihenkiseltä bändiltä. Sointi jää toisinaan hiukan ohueksi, ja esimerkiksi stemmalaulua olisin suonut käytettävän enemmän. Musiikissa suurin ongelma ei kuitenkaan ole musiikki itse, vaan se, etteivät kappaleet vie tarinaa eteenpäin. Yksittäiseen tunnelmaan takertuminen kokonaisen laulun voimin tuntuu ylimitoitetulta, eikä kaikkia kappaleita tarvitsisi todellakaan vetää kokonaan. Irwinin nenähonotus menee kyllä oikein täydestä.

Kun katsoo Villit vuodet -musiikkinäytelmän julistetta, tulee miettineeksi, että onkohan esitys nyt kyläyhdistyksen omistamalla seurojentalolla vai kaupunginteatterissa. Kassamagneetiksi kirjoitettu pläjäys haiskahtaa halvalta, ja vaikka pohjalla oleva Heikki Paavilaisen käsikirjoitus rutiseekin ikävästi, eritoten näytelmä kompastelee ohjauksellisiin ongelmiin. Tekemisen ilo ei varsinaisesti räisky päin naamaa.

Mainokset
Seuraa Nahkatakkinen tyttö -musikaalin edistymistä blogissa!

Seuraa Nahkatakkinen tyttö -musikaalin edistymistä blogissa!

Lappeenrannan lukioteatterin Nahkatakkinen tyttö -musikaalin harjoitukset ovat käynnistyneet. Pari ensimmäistä kokoontumista on jo suoritettu, ja roolijaot ovat selvillä. Minäkin olen mukana näytelmässä yli 60 muun kanssa ja esitän jonkinlaista toistaiseksi nimetöntä hahmoa, joka magneetin lailla hännystelee Dingo-nimisen veikkosen ympärillä.

Sinä voit seurata projektin edistymistä Nahkatakkinen tyttö -blogista, jonne ilmestyy tekstejä paitsi minulta myös laaja-alaisesti muilta työryhmän jäseniltä. Ensimmäinen teksti julkaistiin eilen ja ulkoasu tulee elämään vielä jonkin aikaa.

Kirjoitusten lisäksi sivustolta löytyy myös lippukauppa. Lipunmyyntirattaat ovat nitkahtaneet napakasti liikkeelle, ja siksi kehotan sinuakin hankkimaan liput piakkoin.

Lappeenrannan lukioteatteri ja kaupunginteatteri yhdistävät voimansa ensi kevään produktiossa

Lappeenrannan lukioteatteri ja kaupunginteatteri yhdistävät voimansa ensi kevään produktiossa

Lappeenrannan lukioteatterin ensi kevään produktio toteutetaan yhteistyössä Lappeenrannan kaupunginteatterin kanssa. Esityksen on tarkoitus valmistua toukokuuksi 2017 Lappeenrannan kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ja siitä järjestetään kahdeksan näytöstä.

Yhteistyö on osa kulttuuritoimen toimintasuunnitelmaan kirjattua tavoitetta monipuolistaa teatterin ohjelmistoa sekä aktivoida uusia yleisöryhmiä. Koska lapsille ja nuorille tarkoitetun näytelmän tekemiseen liittyy suurempien teatterien kanssa aina taloudellisia riskejä, mikä olisikaan parempi keino tehdä nuoremmalle väelle suunnattua teatteria kuin päästää heidät itse tekemään sitä? Pelkästään nuorille suunnatusta esityksestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä esityksessä kuultavasta uudelleensovitetusta Dingon musiikista myös vanhemmat saanevat paljon irti.

Musikaalin nimi on Nahkatakkinen tyttö ja sen on kirjoittanut Hanna Suutela vuodeksi 2014 Vaskivuoren lukioon yhteistyössä ohjaaja Kari Jagtin ja musiikinopettaja Matti Suomelan kanssa. Jännityselementeillä höystetyssä musikaalissa lähtökohtana on eri tyyppisistä nuorista koostuva joukko, joka lähtee viikonlopuksi mökille.

Viime keväänä menestyksekkäästi Kehruuhuoneella esitetty produktio Pysäkki oli lähes täysin omin voimin rakennettu käsikirjoituksesta lähtien. Myös Nahkatakkisen tytön ohjaa Marika Kesseli, musiikin ohjauksesta vastaa Lea Kaijansinkko ja lavastusvastaava on Anu Huttunen.

Produktioon osallistuu useita kymmeniä lukio-opiskelijoita, joista valtaosa osa on lyseolaisia. Opiskelijat saavat produktioon osallistumisesta ainutlaatuisten kokemusten ja kaiken muun hyödyn lisäksi kursseja, ja valittavana on ollut teatteri-ilmaisuun, musiikkiin ja lavastukseen keskittyvät kurssit.

Lavastamo.jpg
Kaupunginteatterin lavastamo sijaitsee teollisuusalueella kaupungin varikon yhteydessä.

Kaupunginteatterilta mukana on kaksi näyttelijää, joista toinen lienee Sanna Kemppainen ja miesnäyttelijä varmistuu myöhemmin.

Lavastuksessa yhteyshenkilönä on lavastaja Mika Haaranen, joka suunnitteli lavastuksen viime kevään näytelmille Paniikki ja Iso paha susi. Lavasterakennelmien valmistamisessa tullaan käyttämään myös kaupunginteatterin omaa lavastamoa ja lukion opiskelijoita.

Koreografian suunnittelusta vastuussa on Netta Salonsaari, jonka työn tuloksia voi nähdä esimerkiksi kaupunginteatterin Halua mut hiukan -pienoismusikaalissa.

Liput kaikkiin kahdeksaan näytökseen ovat jo myynnissä.