Seuraa Nahkatakkinen tyttö -musikaalin edistymistä blogissa!

Seuraa Nahkatakkinen tyttö -musikaalin edistymistä blogissa!

Lappeenrannan lukioteatterin Nahkatakkinen tyttö -musikaalin harjoitukset ovat käynnistyneet. Pari ensimmäistä kokoontumista on jo suoritettu, ja roolijaot ovat selvillä. Minäkin olen mukana näytelmässä yli 60 muun kanssa ja esitän jonkinlaista toistaiseksi nimetöntä hahmoa, joka magneetin lailla hännystelee Dingo-nimisen veikkosen ympärillä.

Sinä voit seurata projektin edistymistä Nahkatakkinen tyttö -blogista, jonne ilmestyy tekstejä paitsi minulta myös laaja-alaisesti muilta työryhmän jäseniltä. Ensimmäinen teksti julkaistiin eilen ja ulkoasu tulee elämään vielä jonkin aikaa.

Kirjoitusten lisäksi sivustolta löytyy myös lippukauppa. Lipunmyyntirattaat ovat nitkahtaneet napakasti liikkeelle, ja siksi kehotan sinuakin hankkimaan liput piakkoin.

Advertisements
Keppiä ja menestystä

Keppiä ja menestystä

Teatteri

Arvio: Jonni – Savitaipaleen paras keihäänheittäjä ja pahin huijari

Käsikirjoitus ja ohjaus: Tuomo Rämö (vierailija); lavastus ja videot: Mika Haaranen (vierailija); pukusuunnittelu: Päivi Pöyhölä (vierailija); valosuunnittelu: Mika Haaranen, Timo Hämäläinen; äänisuunnittelu: Olli-Pekka Pyysing; kampaukset ja maskeeraus: Sari Rautio; rooleissa: Turo Marttila, Marja-Liisa Ketola, Jarno Kolehmainen, Stella Laine, Sami Lanki, Seppo Merviä, Aija Pahkala, Eero Rannio

Kantaesitys Lappeenrannan kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 8.11.

 

Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että Lappeenrannan kaupunginteatteriin on tulossa näytelmä jostain Jonnista, se ei synnyttänyt kovin suuria mielihaluja näytelmää kohtaan. Ei pitäisi ladata näytelmille mitään ennakko-odotuksia ennen sen näkemistä, varsinkaan kun en edes tiennyt Jonnista ihmisenä etukäteen juuri mitään. Ei ole epäilystäkään, etteikö näytelmää olisi valittu pääosin katsojaluvut mielessä, mutta sillä ei ole mitään väliä, kun esitys on näin hyvä.

Näytelmä alkaa visuaalisesti näyttävästi kiviseltä Savitaipaleen pellolta, jolla Jonni Myyrä on muun työn ohessa viskellyt keihästä. Jonnin urheiluinnostusta katsellaan pikkukylässä aluksi vähän kieroon ja varsinkin Jonnin isä pitää urheilua hulluutena, mutta kun maailmanennätyksiä alkaa rikkoutua, myös arvostus nousee. Jonnista leivotaan kunnanhallituksen puheenjohtaja ja hän päättää laittaa pystyyn sahan ja alkaa myydä keihäitä. Bisnekset eivät oikein ota tuulta alleen ja kunnan kassan kavallettuaan sankari saa konnan maineen. Turo Marttilan esittämä Jonni on rauhanomainen ja lämminhenkinen hahmo, joka on hyvä puhumaan itsensä pois ongelmista.

Näytelmässä on Marttilan lisäksi virallisen tiedon mukaan seitsemän muuta näyttelijää, jotka esittävät lukuisia erilaisia sivurooleja. Näyttelijät hyppyyttävät lavalle sievän sikermän absurdeja hahmoja, joista isolla osalla varmasti on ainakin esikuva todellisuudesta. Niiden lisäksi mukana on tietysti myös älyttömiä yhden repliikin kertakäyttöhahmoja, ja erityisesti olen pannut merkille nauravani poikkeuksetta kaikille Jarno Kolehmaisen hahmoille. Murteella näytteleminen on aina vaikeaa ja usein se kuulostaa vähän teennäiseltä, mutta Jonnissa murteeseen tottui pikaisesti ja se kuulosti aidolta ja asialliselta. Ainakin lauantaina ennakkotiedoista poiketen myös Samuli Punkka oli mukana ensemblessä ja lehdistökuvien perusteella hän teki ainakin osan Sami Langin rooleista. Syytä en tiedä, enkä aprikoi.

Kuva: Ari Nakari
Kuvassa Sami Lanki, Jarno Kolehmainen ja Stella Laine. Kuva: Ari Nakari

Nostan silinteriäni Olli-Pekka Pyysingin äänisuunnittelulle. Puheen alla rullaa miellyttävä äänimatto, jolla näytelmän on hyvä juosta, eikä vauhti hyydy pidempienkään puheosuuksien (tosin niitä ei juuri ole) aikana. Tämä on mahtavaa. Kohtaukset ovat lyhyitä ja siirtymät tapahtuvat täysin ongelmitta, mikä osaltaan pitää kärjet terävinä ja lentoradan ehjänä.

Mika Haarasen lavastus on yhdistelmä suurta ja pelkistettyä. Se koostuu suurelta osin valtavista vanerikuutioista ja katosta laskeutuvista valkoisista suorakaiteista. Videoheijastukset tuntuvat enimmäkseen luontevilta ja ovat paikoin myös oikein näyttäviä. Valonheittimillä toteutetut olympiarenkaat näyttävät todella tyylikkäiltä. Keihäs on saatu näytelmässä lentämän usein eri keinoin. Lopun suuri roudaus söi vähän huomiota loppusanoilta.

Olen tyytyväinen siihen, ettei näytelmästä tehty täysiveristä kohelluskomediaa, vaikka se onkin valmistettu pikkujouluaikaan. Näytelmässä on komedian vastapainoksi vakavampiakin kohtia, mutta niille ei ole annettu liikaa painoa. Lappeenrannan kaupunginteatterin Jonni on toistaiseksi uuden talon paras näytelmä.

Päähenkilönä tuhansien tarinoiden Kehruuhuone

Päähenkilönä tuhansien tarinoiden Kehruuhuone

Teatteri

Arvio: Kehruuhuone 200

Käsikirjoitus ja ohjaus: Marika Kesseli; musiikki: Sari Kaasinen; koreografia: Netta Salonsaari; puvustus: Sari Kavala ja työryhmä; tarpeisto: Mirja Iivonen ja työryhmä; rooleissa mm.: Iiro Iivonen, Oscar El Husseini, Sari Kaasinen, Saimi Kaisanlahti, Sonja Koskela, Saara Östman, Petteri Ukkola, Susanna Kauppi, Jonna Jääskeläinen, Marika Kesseli, Pekka Östman

Kantaesitys Lappeenrannan Kehruuhuoneella 4.11.2016

 

Minunhan ei pitänyt kirjoittaa Kehruuhuone 200 -esityksestä mitään.  Kävin katsomassa lähes valmiin esityksen keskiviikkona kaksi päivää ennen ensi-iltaa, ja on selvää, ettei harjoitusta pidä julkisesti arvostella. Ajattelin myös tuntevani monet tekijöistä sen verran hyvin, että minun olisi parempi jäävätä itseni mielipiteiden kirjoittelusta. Ehkä pelkäsin pettyväni lopputulokseen, eikä arviointi siksi olisi ollut esiintyjiä kohtaan reilua. Perjantai-illan jalo aatteeni oli mennä kaupunginteatterin Jonnin ensi-iltaan, mutta homma sai käänteen, kun muutamaa tuntia aiemmin selvisi näytöksen olevan peruttu. Koska muutakaan ei sitten illalle ollut, päätin uhmata talvea ja körötellä bussilla kokeilemaan, josko Kehruuhuoneen ensi-iltaan liikenisi vielä lippu. Liikeni.

Lappeenrannan Kehruuhuoneen 200-vuotisen historian läpikäyvän musiikkinäytelmän ensimmäinen puoliaika pitää tiukasti näpeissään, eikä päästä katsojaa helpolla. Tunti kuluu melkoisen tiiviisti ja keskiössä ovat naisvankilan ihmiskohtalot. Tarina kerrotaan naisten näkökulmasta, ja vankilassa suurimmilta lieroilta vaikuttavatkin vartijamiehet. Ajan hengen mukaisesti vankien rangaistukseen kuuluivat kymmentuntiset työpäivät, joihin sisältyi esimerkiksi kehräystä, karstausta ja kudontaa. Monilla vangeilla oli myös lapset mukanaan. Esityksen lapsinäyttelijät joko näyttelevät hämmästyttävän sujuvasti tai sitten vain ovat ja antavat mennä. Myös ohjaaja Marika Kesselillä on näyttämörooli ensimmäisellä puoliskolla.

Musiikki värittää esitystä isolla kynällä ja sille on pakko lähettää iso peukalo. Paikka naisen on voimakas teos ja Aitarassa stemmojen täydellinen harmonia tärisyttää koko kehoa. Niin korkea oli taivas sopii loistavasti alkupuoliskon päättäjäksi ja ennakoimaan parempaa aikaa, vaikka se toikin mieleeni omat aikani alakoululaisten suuressa Metku-kuorossa. Bändin kokoonpano vaihtelee kappaleiden mukaan, ja erityisesti jousisoittimia ja kanteletta kuullaan paljon. Noin puolet lauluista on Sari Kaasisen tekemiä.

Väliajan jälkeen siirrytään ongelmitta hyväntuulisempaan nykyaikaan. Iiro Iivosen, Susanna Kaupin ja Oscar El Husseinin esittämistä urheilutalon puuhamiehistä on tehty koominen kolmikko, joka on varma, että kaupunki tarvitsee oman urheilutalon ja sen paikka on Kehruuhuoneella. Heidän ihailtava keskinäinen elehtimisensä ja ääntelynsä synnyttää monet vapautuneet naurut. Välillä lava pölähtää täyteen eri-ikäisiä näyttelijöitä, joille koreografi Netta Salonsaari on luonut niin paljon tehtävää, että kaiken seuraamiseen tarvittaisiin useampi silmäpari. Sari Kaasinen esittää itseään ja lopuksi myös ihan omalla nimellään.

Lavastus syntyy äärimmäisen yksinkertaisista elementeistä, kuten puukuvioidusta taustakankaasta, rukeista ja penkeistä. Muuta ei tarvita, sillä oikeastaanhan kaikki tapahtuu koko ajan aidolla tapahtumapaikalla, Kehruuhuoneella. Siihen ei tarvita aikaansopimattomia videoprojisointeja tai ylimääräisiä efektejä. Kehruuhuone 200 on esimerkki siitä, että yhden näytelmän on mahdollista olla samanaikaisesti paitsi kovin viihdyttävä, sivistävä ja kansantajuinen myös ajattelemista vaativa ja koskettava.

 

Lappeenrannan lukioteatteri ja kaupunginteatteri yhdistävät voimansa ensi kevään produktiossa

Lappeenrannan lukioteatteri ja kaupunginteatteri yhdistävät voimansa ensi kevään produktiossa

Lappeenrannan lukioteatterin ensi kevään produktio toteutetaan yhteistyössä Lappeenrannan kaupunginteatterin kanssa. Esityksen on tarkoitus valmistua toukokuuksi 2017 Lappeenrannan kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ja siitä järjestetään kahdeksan näytöstä.

Yhteistyö on osa kulttuuritoimen toimintasuunnitelmaan kirjattua tavoitetta monipuolistaa teatterin ohjelmistoa sekä aktivoida uusia yleisöryhmiä. Koska lapsille ja nuorille tarkoitetun näytelmän tekemiseen liittyy suurempien teatterien kanssa aina taloudellisia riskejä, mikä olisikaan parempi keino tehdä nuoremmalle väelle suunnattua teatteria kuin päästää heidät itse tekemään sitä? Pelkästään nuorille suunnatusta esityksestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä esityksessä kuultavasta uudelleensovitetusta Dingon musiikista myös vanhemmat saanevat paljon irti.

Musikaalin nimi on Nahkatakkinen tyttö ja sen on kirjoittanut Hanna Suutela vuodeksi 2014 Vaskivuoren lukioon yhteistyössä ohjaaja Kari Jagtin ja musiikinopettaja Matti Suomelan kanssa. Jännityselementeillä höystetyssä musikaalissa lähtökohtana on eri tyyppisistä nuorista koostuva joukko, joka lähtee viikonlopuksi mökille.

Viime keväänä menestyksekkäästi Kehruuhuoneella esitetty produktio Pysäkki oli lähes täysin omin voimin rakennettu käsikirjoituksesta lähtien. Myös Nahkatakkisen tytön ohjaa Marika Kesseli, musiikin ohjauksesta vastaa Lea Kaijansinkko ja lavastusvastaava on Anu Huttunen.

Produktioon osallistuu useita kymmeniä lukio-opiskelijoita, joista valtaosa osa on lyseolaisia. Opiskelijat saavat produktioon osallistumisesta ainutlaatuisten kokemusten ja kaiken muun hyödyn lisäksi kursseja, ja valittavana on ollut teatteri-ilmaisuun, musiikkiin ja lavastukseen keskittyvät kurssit.

Lavastamo.jpg
Kaupunginteatterin lavastamo sijaitsee teollisuusalueella kaupungin varikon yhteydessä.

Kaupunginteatterilta mukana on kaksi näyttelijää, joista toinen lienee Sanna Kemppainen ja miesnäyttelijä varmistuu myöhemmin.

Lavastuksessa yhteyshenkilönä on lavastaja Mika Haaranen, joka suunnitteli lavastuksen viime kevään näytelmille Paniikki ja Iso paha susi. Lavasterakennelmien valmistamisessa tullaan käyttämään myös kaupunginteatterin omaa lavastamoa ja lukion opiskelijoita.

Koreografian suunnittelusta vastuussa on Netta Salonsaari, jonka työn tuloksia voi nähdä esimerkiksi kaupunginteatterin Halua mut hiukan -pienoismusikaalissa.

Liput kaikkiin kahdeksaan näytökseen ovat jo myynnissä.

 

Halua mut hiukan on taiteen ytimessä

Halua mut hiukan on taiteen ytimessä

Teatteri

Arvio: Halua mut hiukan

Musiikki: Stephen Sondheim, hänen kappaleistaan koonneet Craig Lucas ja Norman René; ohjaus: Anna-Kaisa Makkonen; skenografia Tarja Jaatinen; koreografia: Netta Salonsaari (vierailija); valot: Kimmo Pasanen; äänisuunnittelu: Marvin Martin ja Tomi Aronen; kampaus ja maskeeraus: Sari Rautio; Pianisti Jani Pola (vierailija); Rooleissa Jussi Johnsson ja Sanna Kemppainen

Ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 14.10.2016

Continue reading “Halua mut hiukan on taiteen ytimessä”

Onko teatteri hukkumassa talouskeskustelun alle?

Onko teatteri hukkumassa talouskeskustelun alle?

Lauantaiaamuna kahvihetken rauhan rikkoi sanomalehti Etelä-Saimaan uutinen, jossa pöyristyneeseen sävyyn kerrottiin teatterin vuokran äkkiarvaamatta tulleesta kohoamisesta. Uutisessa julistettiin teatterin vuokran olevan niin iso, ettei se pystyisi maksamaan sitä edes näytösten sadan prosentin täyttöasteella. Tämän jälkeen maksettavana on vielä aimo annos muita kuluja. Uutisen verkkoversioon on sadellut pitkälti toistasataa kommenttia, mikä lienee sivuston ennätyslukemia.

Asia nousi esille nyt, koska kulttuuritoimen ensi vuoden talousarvioesitys esitteli säästötoimenpiteitä tappioiden kattamiseksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi ratsuväkimuseosta ja kesäteatterista luopuminen sekä kulttuurilautakunnan avustusten leikkaaminen. Tästä saatavat säästöt olisivat korkeintaan 388 000 euron suuruiset, ja näidenkin leikkausten jälkeen säästötarve tulisi todennäköisesti myöhemmin esiin.

Emme ole yksin

Vuonna 2016 kokonaisuudessaan käyttöön vihityn teatteritalon rakennutti Cityconin ja Ilmarisen omistamaan kauppakeskus Isoon-Kristiinaan Lappeenrannan teatterikiinteistö oy. Lappeenrannan kaupungin omistama yhtiö vuokraa kiinteistöä teatterille, ja vuokratuloilla katetaan talon rakennus- ja ylläpitokustannuksia. Sen liikevaihto viime vuonna oli 90 000 euroa ja tulos 372 000 tappiolla. Yhtiö ei maksa arvonlisäveroa eikä sen ole tarkoituskaan tehdä voittoa, vaan sen tehtävä on vuokratuloilla kattaa kiinteistöstä aiheutuvat kulut.

Samanlaisia vuokraongelmia on lukuisissa muissakin kaupungeissa. Esimerkiksi Imatralle valmistuvan uuden teatterin myötä vuokra viisinkertaistuu vanhaan taloon verrattuna. Siellä tiedossa on koko ajan ollut, etteivät 200-paikkaisen katsomon tuotot riitä kattamaan vuokrakuluja.

Muiden paikkakuntien verstaistuki ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Lappeenrannan yli 100 000 euron kuukausivuokra on merkittävä määrä rahaa. Teatterinjohtaja Timo Sokura sanoi Karjalaisen haastattelussa, että Lappeenrannan teatterin vuokra olisi haaste Helsingin kaupunginteatterillekin.

Lämpiö 2
Uutuuttaan hohtava yleisölämpiö.

Joku saattaa ihmetellä, eikö vuokrasummaa ole mahdollista madaltaa teatterin vuokranantajan ollessa loppujen lopuksi Lappeenrannan kaupunki. Lappeenrannan teatterikiinteistö maksaa koko ajan pois uuden talon rakentamiseen otettua lainaa, jonka pelkät lyhennyskustannukset ovat yli puoli miljoonaa vuodessa.

Teatterin vuokra tarkistetaan vuosittain tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta vuonna 2016 tätä ei teatterikiinteistön esityksen perusteella ole tehty. Näillä näkymin lainan lyhennysaika on 30 vuotta.

Kustannusten nousu ei ollut yllätys

Kun teatterin rakennuspaikasta keväällä 2011 keskusteltiin, samanaikaisesti esillä oli kilometrin päähän ydinkeskustasta mahdollisesti sijoittuva Keskon kauppakeskus. Citycon tavallaan painosti kaupunkia sijoittamaan teatteri kauppakeskukseensa ja näin esti kilpailevan kauppakeskuksen tulon samalle markkina-alueelle. Cityconin kiinteistökehitysjohtaja Jukka Posti piti “hyvin epätodennäköisenä” yhtiön investoimista teatteriin, jos kaupunki päättäisi ydinkeskustan ulkopuolelle suunnitellun ison kauppakeskuksen puolesta.

Kaupunki oli pattitilanteessa, sillä vanhasta talosta ei olisi saanut kalua hiomallakaan, eikä uudelle rakennukselle ollut varattu tonttia edustavasta paikasta. Uuden talon rakentaminen kauppakeskukseen oli edullinen vaihtoehto, jolla saatiin aikaiseksi kompaktissa tilassa olevat modernit ja toimivat tilat. Varmasti myös ratkaisun maailmanlaajuinen ainutlaatuisuus toi poliitikkoja päätöksen kannalle.

Korkeammat vuokrakustannukset olivat tiedossa jo saman vuoden joulukuussa, kun valtuusto päätti uuden teatteritalon rakentamisesta.

teatteri-tyon-alla
Uusi teatteritalo työn alla maaliskuussa 2015.

Jo marraskuussa 2013 laaditussa talousarviossa mainittiin vuokrakustannusten kasvavan 0,6 miljoonaa vanhaan taloon verrattuna, ja kulttuuritoimi velvoitettiin kasvattamaan tulojaan vuosittain viisi prosenttia vuoden 2013 tasoon nähden. Silloin jossain ilmeisesti luotettiin uuden talon olevan ihmelääke, joka määrättömästi kykenee järjestämään loppuunmyytyjä näytöksiä ja vuokraamaan tilojaan muille osapuolille.

Tarkkoja laskelmia ei tehty eikä tiloille tai näytöksille missään vaiheessa ole ollut erillistä myyjää, ja ulosvuokraukselle asetettiin siihen nähden kohtuuttoman korkeat tulostavoitteet. Tänä syksynä työnsä aloittavalle myyjälle on toivotettava onnea.

Toukokuussa 2014 Lappeenrannan teatterikiinteistö ilmoitti, että rakentamisen kustannukset nousevat alun perin budjetoidusta 21 miljoonasta 22,7 miljoonaan euroon. Kasvu johtui pääasiassa Lappeenrannan keskusta-alueen kiivaan rakentamisen aiheuttamasta hintatason kohoamisesta.

Ratkaisuksi ehdotettiin laina-ajan maltillista pidentämistä rakennuksen vuokrakustannusten nousun välttämiseksi. Rakennuttajayhtiö joutui ottamaan 1,3 miljoonan euron lisälainan, ja tämä näkyy nyt korkeampana vuokrana.

Teatterikeskusteluharha

On tärkeää, että veronmaksajien rahoilla tehtävistä asioista kerrotaan julkisesti, ja siksi tahallista, tietyn toimialan mustamaalausta mainostulojen toivossa tulisi välttää.

Teatterikeskustelun voisi nähdä arvaamattomana keitoksena, joka porisee isossa kattilassa. Pisaroita lentelee ulos melko taajaan, mutta välillä pitkään kannen alla muhinut keitos kuohahtaa totaalisesti yli. Etelä-Saimaalla on pitkä tikku, jolla se tasaisin väliajoin käy keikauttamassa kattilaa ja tanssahtelee sitten riemullisesti karkuun. Keskustelussa on syytä pitää erillään teatteri taidemuotona ja sen tuotantotilojen aiheuttamat kustannukset.

Tällä kertaa lehden verkkosivuille on avattu kapinamielialaa lietsova kysely, jonka voisi jättää ilman suurempaa painoarvoa, sillä jo sen vastausvaihtoedot ontuvat. Lukijoiden teatterissakäymisaktiivisuutta utelevassa kyselyssä on esimerkiksi yli viisi vuotta sitten teatterissa vierailleille ja täysin teatteristeriileille sama vastausvaihtoehto. Kaiken epäloogisuuden takaa paljastuva huolestuttavin seikka on kuitenkin se, että tämä lähes 50 prosentin sakki kulkee vapaana antamassa lausuntojaan kaupungin kulttuuripolitiikasta.

wp_20140531_008
Iso-Kristiina nousemassa teatterikorkeuteen.

Kulttuuritoimi on aidosti ja syystäkin huolissaan teatterivastaisen ilmapiirin lisääntymisestä julkisuudessa. Etelä-Saimaan Estarit-palstalla julkaistaan parikymmentä viestiä kerrallaan, ja yleensä vain ääripäillä on tarve tulla ajatuksensa kanssa esiin.

Tällaisten palstojen ongelma on se, että yhdestä kirjoituksesta muodostuu ihmisten mielissä yleinen enemmistön mielipide. Monille viestien lukeminen on yksi hupinumero sarjakuvien joukossa, mutta toisissa niiden runsas negatiivissävytteisyys herättää voimakkaita tunteita.

Yhden kirjoituksen voi ohittaa hymähdyksellä, mutta jos kaksi tai kolme viestiä on samasta aiheesta yhtä mieltä, ne voivat salakavalasti alkaa tuntua kaupunkilaisten yhtenäiseltä mielipiteeltä. Tosiasiassa kyse on edelleen kolmen ihmisen mielipiteestä, jotka edustavat alle promillea kaupunkilaisista.

Olisiko voitu karsia aiemmin?

Jos kunnan laitosteatteri tuottaa suoraa taloudellista voittoa, se on tietysti erittäin positiivinen asia, mutta perustavoite sen ei pitäisi olla. Teatterin tehtävä on lisätä kaupungin asumismukavuutta, antaa ihmisille mahdollisuus viihtyä sekä tarjota ajattelun aihetta ammattitaitoisesti ja kunnianhimoisesti tehdyistä näytelmistä.

On totta, että järkevämpää olisi varmasti ollut karsia seinistä jo ennen rakentamisen aloittamista, jotta rahaa olisi jäänyt enemmän myös toiminnan kehittämiseen. Tähän herättiin kuitenkin vasta, kun Ison-Kristiinan laajennus oli jo käynnissä, ja karsimismahdollisuuksia oli enää lähinnä pintamateriaaleissa.

Pienen näyttämön rakentamista oltiin jäädyttämässä, mutta ajatus hylättiin, koska se olisi haitannut teatterin toimintaa täysipainotteisena taidelaitoksena ja merkittävästi pienentänyt lipputuloja.

Kuva: Lappeenrannan kaupunki
Päätösten kehto, Lappeenrannan kaupungintalo.

Kun 270 000 euron lisämääräraha vuoden 2015 marraskuussa pitkin hampain myönnettiin kulttuuritoimen pelastamiseksi, kaupunginjohtaja Kimmo Jarva korosti Lappeenrannan uutisten haastattelussa, ettei se olisi ratkaisu pitkällä tähtäimellä.

– Vuonna 2016 pitää ratkaista, mistä raha löytyy jatkossa, hän sanoi tuolloin.

Kokoomusta edustava Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää pitää Ylen haastattelussa ainoana vaihtoehtona puolen miljoonan lisärahoituksen myöntämistä teatterille vuosittain. Hän sanoo, ettei kulttuuritoimen voi edellyttää karsivan kulujaan muun kulttuurin kustannuksella.

Voidaan olettaa, että lopulta päädytään jonkinlaiseen kompromissiin, jossa lisämääräraha myönnetään yhdistettynä kulttuuritoimen maltillisempaan supistamiseen. Tänä vuonna kulttuuritoimi vie kaupungin budjetista 2,5 prosenttia.

 

 

Tragikomedia perustuu tositapahtumiin.

Aiemmin aiheesta:

Onko Lappeenrannalla tulevaisuus teatterikaupunkina?

Palvelijaluonteet ovat hulvattomia hahmoja

Palvelijaluonteet ovat hulvattomia hahmoja

Teatteri

Arvio: Palvelija

Käsikirjoitus: Kari Hotakainen; ohjaus: Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski; visuaalinen suunnittelu: Max Wikström; äänisuunnittelu: Jussi kärkkäinen; Rooleissa: Martti Suosalo

Lappeenrannan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 7.10.2016

 

Martti Suosalo on esittänyt Kari Hotakaisen kirjoittamaa monologinäytelmää Palvelija jo yli puolitoista vuotta. Perjantaina esitys saapui yhdeksi illaksi Lappeenrannan kaupunginteatteriin, jonka suuri näyttämö oli jo monen kuukauden ajan ollut loppuunmyyty. Viikko sitten näytökseen oli kuitenkin vapautunut yksi paikka, johon oli pakko iskeä heti kiinni.

 

Continue reading “Palvelijaluonteet ovat hulvattomia hahmoja”

Lappeenrannan kaupunginteatterin ovilipunmyynnin aukioloajat laajenevat

Lämpiö
Lappeenrannan kaupunginteatterin yleisölämpiö ja lipunmyynti

Lappeenrannan kaupunginteatterin aulassa sijaitseva teatterin ovilipunmyynti on jatkossa auki entistä enemmän. Huomisesta alkaen lipunmyynti aulassa on auki aina tiistaista perjantaihin kello 12–14 ja esityspäivinä esityksen alkuun asti. Tähän asti se on ollut avoinna vain tuntia ennen esitystä ja lippuja on saanut vieressä sijaitsevasta asiakaspalvelukeskus Winkistä kaupungintalon yhteydestä. Continue reading “Lappeenrannan kaupunginteatterin ovilipunmyynnin aukioloajat laajenevat”

Liikuttava tragikomedia hoitokotisäästöjen uhreista

Teatteri

Arvio: Kuin ensimmäistä päivää

Käsikirjoitus: Anna Krogerus; ohjaus: Iiris Rannio; lavastus: Samuli Halla; puvustus: Päivi Hanttu-Lindström; Rooleissa: Marja-Liisa Ketola, Jussi Johnsson, Sanna Kemppainen, Aija Pahkala, Seppo Merviä, Samuli Punkka, Jarno Kolehmainen, Eero Rannio, Anna-Kaisa Makkonen, Sami Lanki, Stella Laine ja Sylvi Tuovinen/Hertta Viinikainen

Ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2016

 

Kesän pitkän teatteritauon aikana Lappeenrannan kaupunginteatterin syyskauden avaavalle ensi-illalle Kuin ensimmäistä päivää oli ehtinyt nousta korkeat odotukset. Myös uusi teatteritalo ja uusi ohjaaja lisäilivät toiveita vanhoista tavoista poikkeavalle toteutukselle. Anna Krogeruksen kirjoittama näytelmäteksti on palkittu ja sitä on esitetty menestyksekkäästi eri teattereissa ympäri Suomen. Näytelmä kantaesitettiin Kajaanin kaupunginteatterissa lähes kymmen vuotta sitten, mutta valitettavasti aihe taitaa olla edelleen ajankohtainen. Lappeenrantaan esityksen on ohjannut Iiris Rannio.

Lappeenrannan kaupunginteatteri Kuin ensimmäistä päivää
Taimi (Jussi Johnsson) istuu pöntöllä lääkärinkoulutuksen saaneen Adamin (Seppo Merviä) kuuratessa lattiaa.

Continue reading “Liikuttava tragikomedia hoitokotisäästöjen uhreista”

Kiinnostus teatteria kohtaan kulkee säännöllisissä sykleissä

Lappeenrannan kaupunginteatteri on mainittu päättyneellä viikolla paikallisen sanomalehti Etelä-Saimaan artikkeleissa lähes joka päivä, mikä on melkoisen harvinaista. Toki lehden kuuluisalle Estarit-tekstiviestipalstalle joku karjaisee säännöllisesti äärimielipiteen teatterin puolesta tai vastaan, mutta se on niin normaalia, että siltä voi sulkea silmänsä.

Teatteri ja liikkeet

Ahkera uutisointi sattui mukavaan paikkaan myös siksi, että parhaillaan eletään myös vuosittaista teatterin nousukautta. Tämä selviää Google Trends -palvelusta, joka esittelee tehtyjen verkkohakujen määrän kuukausittain. Hakutermi ”teatteri” noudattelee hyvin samanlaista kaavaa vuodesta toiseen: huippu saavutetaan loka-marraskuussa, jonka jälkeen jouluvapaiden pienestä notkahduksesta edetään helmikuulle. Siellä saavutetaan kevätkauden huippu, kun merkittävät ensi-illat tulevat. Tämän jälkeen lasketellaan kohtuullisen jyrkästi kohti kesäkuuta, josta alkaa jälleen uusi nousu. Kesäteattereiden huippu koetaan hakujen perusteella ehdottomasti heinäkuussa, mutta muuten elo on koko lailla hiljaista.

Lähde: Google Trends
Hakutermit “teatteri” (sinisellä) ja “kesäteatteri” (punaisella) vuorottelevat Googlen hakuaktiivisuustilastoissa kovin tasaisesti. Nyt eletään teatterin vuotuista nousua; viime kesä oli vahva kesäteatterikesä.

Continue reading “Kiinnostus teatteria kohtaan kulkee säännöllisissä sykleissä”