Tuletkos kanssani suolle?

Tuletkos kanssani suolle?

Tanssiteatteri

Arvio: Sudenmorsian

Alkuperäisteos: Aino Kallas; koreografia: Anna-Maria Paadar, Sanna Salama; esitysdramaturgia: Aapo Stavén; musiikin suunnittelu: Ossi Välimäki, Laura Tykkyläinen; puvustus: Tiina Partinen; näyttämöllä: Sanna Salama, Aapo Stavén, Anna-Maria Paadar, Emilia Pulli, Laura Tykkyläinen, Ossi Välimäki ja Helinä Kareinen.

Lappeenrannan tanssiteatteri Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 19.1.2018

 

Lappeenrannan tanssiteatterin esikoisteos Sudenmorsian soljuu Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kuin sileäksi hiottu koivu käden alla.

Aino Kallaksen alun perin kirjoittama Sudenmorsian kertoo Aalosta, metsänvartija Priidrikin vaimosta, joka kuulee suon ja susien kutsun ja muuttuu ihmissudeksi. Luojan asettama ikuinen viha ihmisen ja suden välillä koettelee rakkautta ja yhteisön hyväksyntää. Tarina sijoittuu kaukaisten vuosisatojen Hiidenmaalle, mutta tanssiteatterin teos ei lähde suotta (kjeh) korostamaan määriteltyjä miljöitä. Se luottaa luontoon, taruihin ja kontrasteihin.

Tämänkaltaisen tarinan voisi tietysti yrittää kertoa myös tavanomaisemman puheteatterin keinoin, mutta tanssi on ilmaisukeinona omiaan ilmentämään teoksen kuvallisuutta. Liikekieli pysyy helppotajuisena ja näyttää kepeältä ja tyylikkäältä. Intensiivisen ja vellovan pyörityksen mukana tunti kuluu sukkelaan.

Kokonaisuutta tukee Ossi Välimäen ja Laura Tykkyläisen musiikki, joka dominoivan sellon lisäksi saa sävyjä myös esimerkiksi kitarasta, cajonista ja viemäriputkidiggeridoosta. Raapiva ja silittelevä äänimaisema on niin luonteva osa esitystä, että sen olemassaoloa ei välillä olisi edes huomannut, elleivät soittajat olisi istuneet aivan edessäni.

Pienen näyttämön mustan laatikon rikkoo takaseinän suuri valkoinen kangas, johon heijastetaan tunnelman mukaan erilaisia valoja. Sen lisäksi lavastukseen kuuluvat penkki, penkki, penkki sekä yksi vähän vaaleampi penkki. Tunnistettava pelkistämisajattelu toimii, ja runolliseen teokseen on helppoa keskittyä, kun ulkoiset seikat eivät syö huomiota. Jäin aprikoimaan, josko penkkien mahdollistamaa tasovaihtelua olisi voinut hyödyntää isomminkin. Jyrkkä ehkä.

Ennen esitystä pelkäsin vähäsen juonen seuraamisen puolesta, sillä en ollut vielä ehtinyt lukea alkuperäisteosta loppuun. Usein pelkän tanssin tai sirkuksen keinoin toteutetun tarinan kuljettaminen vaatii taitoa, ja sitä ilmeisesti löytyy, sillä tarinan kyydissä pysyminen sujui ilman suurempia ongelmia. Kirjan lukeminen ei missään nimessä ole edellytys tarinan ymmärtämiselle. Muutamia repliikkejä on kuitenkin jätetty pitämään juoni ruodussa. Kaikki ovat perusteltuja, mutta vain pariin kohtaan kasaantunut puhe tuntuu tietysti aluksi hieman hassulta.

Ammattimaisen tanssiteatterin esikoisteos kaupunginteatterin näyttämöllä on aika ihailtava saavutus. Siinä katsellessani varpaiden juoksemista tanssimatolla vapautuneesti ja rakkaudesta lajiin kikattelin itsekseni tyytyväisenä ja hyvilläni. Tämä lienee vasta alkua?

 

(Näin esityksen vapaalipulla)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s