Palvelijaluonteet ovat hulvattomia hahmoja

Palvelijaluonteet ovat hulvattomia hahmoja

Teatteri

Arvio: Palvelija

Käsikirjoitus: Kari Hotakainen; ohjaus: Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski; visuaalinen suunnittelu: Max Wikström; äänisuunnittelu: Jussi kärkkäinen; Rooleissa: Martti Suosalo

Lappeenrannan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 7.10.2016

 

Martti Suosalo on esittänyt Kari Hotakaisen kirjoittamaa monologinäytelmää Palvelija jo yli puolitoista vuotta. Perjantaina esitys saapui yhdeksi illaksi Lappeenrannan kaupunginteatteriin, jonka suuri näyttämö oli jo monen kuukauden ajan ollut loppuunmyyty. Viikko sitten näytökseen oli kuitenkin vapautunut yksi paikka, johon oli pakko iskeä heti kiinni.

 

Suosalosta ei tarvitse näkyä kuin vähän verhon takaa pilkistävää kengänkärkeä, kun yleisö jo yltyy raikuviin aplodeihin. Hänen esittämänsä rikoskomisario Arto Jylhämö aloittaa vakavamielisen luentonsa ihmisluonteesta rikoskomisarion näkökulmasta. Jylhämö havainnollistaa, kuinka jäljelle jäävät vain rupsahtaneet kuoret, kun luonne on puristettu ulos ihmisistä. Perinteisestä luennosta esitys onneksi poikkeaa jo alkumetreillä, kun hän alkaa havainnollistaa palvelijaluonnetta erilaisten ammattien ja ihmisten kautta. Muutkin luennot voisivat kernaasti olla lähempänä tällaista.

palv105
Parissa kohtauksessa käytetään hulvattomin seurauksin kaikille tutun Avara luonto -juontajan Jarmo Heikkisen ääntä.

Suosalo vääntää naamaansa suuntaan jos toiseen ja muuttuu salamannopeasti eri hahmoiksi. Hän on suvereeni esiintyjä, jolla näyttää olevan vastaus jokaiseen yleisön reaktioon. Koko esitys tapahtuu käytännössä vain muutaman neliömetrin kokoisella alueella, joka on rajattu jonkinlaisella matolla ja vaalealla taustalevyllä. Merkittävässä osassa esityksen rytmittymisessä on tarkasti iskunsa tunteva äänimies. Ääniefekteillä sekä yksinkertaisilla, mutta näyttävillä valoilla tehostettu esitys soljuu eteenpäin ilman pysähtyneiltä tuntuvia kohtia. Ainoa häiritsevä asia esityksessä oli oma vuotava nenäni, jota parhaani mukaan yritin hillitä.

Kun aluksi naurattanut vitsi on pitkittynyt tiettyyn pisteeseen, sen älyttömyys nousee aivan uudelle tasolle. Näin kävi esimerkiksi Seijan hautajaisissa papin pitämän puheen jälkeen veisatun yhteislauluvirren kanssa. Kokonaisuutta korostivat taustalle heijastetut huojuvat piirtoheitinkalvot ja ympäriltä yleisöstä kuuluneet narisevat ja laahaavat lauluäänet. Suosalon tiukassa otteessa kaksi tuntia meni hujauksessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s